Mp: 2/3
Kenelle: romantiikannälkäisille.
Balzacin romaani on lyhyt ja tarinan pohja on klassinen, monille varmasti tuttu. Hahmot ovat silti viehättäviä, romantiikka kukkii ja juoni kulkee eteenpäin. Paikoitellen kieli on hyvinkin miellyttävää, useimmiten hyvää, vanhahtavaa peruskieltä. Romantiikan ystäville toiminee hyvin.
Mp: 3/3
Kenelle: tarkoista havainnoista ja yksityiskohdista kiinnostuneille.
Genbergin teksti on samaan aikaan kaunista ja selkeää, se soljuu sujuvasti eteenpäin ja pienin, tarkoin vedoin maalaa uskomattoman yksityiskohtaisia havaintoja. Hahmot on kuvattu lämpimästi ja hienovaraisesti, syvällisyydellä ja kypsyydellä, ja kokonaisuudesta muodostuukin kerroksellinen, inhimillinen kuva ihmisyydestä. Kaunis teos, jolle erittäin vahva suositus.
Mp: 3/3
Kenelle: mustien, absurdististen komedioiden ystäville.
Gustafssonin teos on hervoton ja nokkela, kantaaottavakin komedia. Kieli on miellyttävää ja menee asian ytimeen. Romaani on ehkä hiukan turhan pitkä, mutta nautinnollinen lukukokemus joka tapauksessa.
Mp: 3/3
Kenelle: pienten, tarkkojen romaanien ystäville.
Tarkka romaani, joka sanoo juuri sen, mitä aikookin mutta ei koskaan liikaa, ja Yagin kieli menee samalla tavoin suoraan ytimeen. Oivallukset ovat humoristisia tai koskettavia miellyttävässä suhteessa. Miellyttävä lukukokemus.
Mp: 3/3
Kenelle: surullisista mutta kauniista kirjoista pitäville.
Romaani on täynnä painavaa asiaa, ja pysyy kasassa hyvin, joskin loppu tuntuu hieman huterammalta. Silti erinomainen kirja mielenkiintoisilla hahmoilla ja pätevällä juonella. Rauman kieli on kaunista ja täynnä tunnetta. Passeli romaani.
Mp: 3/3
Kenelle: taidokkaiden psykologisten novellien ystäville.
Mannin kieli on kaunista, ja novellit tarkkanäköisiä ja teknisesti taitavasti rakennettuja. Ikävä kyllä oikoluku on tehty puutteellisesti, kirjoitusvirheitä ja väärissä muodoissa olevia verbejä on lukemista häiritsevästi. Silti vahva suositus.
Mp: 2/3
Kenelle: seksuaalisuudesta kiinnostuneille.
Lindstedtin romaani on toisinaan kiusallinen lukukokemus, mutta muilta osin jättää pääasiassa kylmäksi. Kieli on rönsyilevää, toisinaan rasittavuuteen asti, mutta pääosin kaunista ja suht mukavaa luettavaa. Ei erityisen huono, muttei hyväkään.
Mp: 3/3
Kenelle: verevästä tekstistä nautiskeleville.
Miellyttävä pieni romaani. Kariniemen teksti on kaunista ja soljuvaa, ja hän saa pienillä yksityiskohdilla luotua miltei taianomaisen kertomuksen luonnosta, elämästä ja ihmisistä.
Mp: 3/3
Kenelle: kirjailijahaastattelujen ystäville.
Pätevästi koottu kokonaisuus, kirjailijat kertovat mukavan erilaisista asioista, vaikka ovatkin suhteellisen homogeenisiä. Haastattelujen pointit ja anekdootit ovat mielenkiintoisia ja teksti sujuvaa.
Mp: 1/3
Kenelle: kantaaottavia jännäreitä himoaville.
Hölmö, keskinkertaisesti kirjoitettu jännäri. Kieli on toisinaan kömpelöhköä, aihe on (tai oli) ajankohtainen, mutta romaani ei kestä aikaa kovin hyvin. Juoni on naiivi ja käänteet koomisia.
Mp: 3/3
Kenelle: kauniin tekstin ja rajujen ajatusten ja tunteiden ystäville.
Hast kirjoittaa kaunista tekstiä vaikeasta aiheesta, jonka dilemma onkin, ettei siitä voi kirjoittaa. Mielenkiintoinen teos, joka herättää vahvoja ajatuksia ja tunteita. Kieli on vivahteikasta ja emotionaalista. Vahva suositus!
Mp: 3/3
Kenelle: tunnelmallisista jännäreistä pitäville.
Kekkonen luo harhailevalla, mutta tarkalla kielellä upeasti tunnelmaa. Romaanin jännite nousee tarinan edetessä, juoni pysyy hyvin kasassa ja hahmot ovat syviä ja kokonaisia. Kieli on kaunista ja riipaisevaa. Viehättävä romaani.
Mp: 3/3
Kenelle: hauskojen ja/tai surullisten anekdoottien ystäville.
Turkka kirjoittaa hersyvän hauskasti ja tarkkanäköisesti erilaisista skenaarioista. Hauskoja ovat myös kirjan anekdootit - osa niistä on samalla surullisia, osa härskejä, osa jopa julmia, mutta suurimmasta osasta löytyy silti jonkinlainen totuuden siemen. Erinomaisia juttuja.
Mp: 3/3
Kenelle: rankkojen aiheiden ja horinan ystäville.
Gustafsson kirjoittaa raakaa tekstiä, jonka kieli on terävää ja sukkelaa ja aiheet synkkiä, arkipäiväisiä ja hulluja, kaikkea samaan aikaan. Kirja on tiukkaa tavaraa, kuin lukisi verbaalisesti lahjakkaan ja aivan sekaisin olevan ihmisen anonyymia blogia, mutta kokoonpuristettuna.
Mp: 3/3
Kenelle: kokoaan suuremmista jutuista pitäville.
Pieneksi tarinaksi yllättävän vaikuttava, tarkkanäköinen ja tunnelmallinen. Koskettavia huomioita ihmisyydestä, elämästä ja yhteiskunnasta, kompaktissa koossa. Kieli on yksinkertaista ja eleganttia, Ernaux sanoo juuri sen mitä tarvitsee eikä lainkaan enempää.
Mp: 2/3
Kenelle: unenomaisesta tunnelmasta ja saduista pitäville.
Romaani on sympaattinen ja kaunis kertomus, jota on mielyttävää lukea. Herreran kieli on sulavaa, satumainen tunnelma on luotu taidolla ja hahmot ovat viehättäviä. Juoni ja miljöö ovat molemmat herkullisia, tähän romaaniin on käytetty erinomaisia aineksia.
Mp: 1/3
Kenelle: saippuaoopperan ystäville ja kapellimestarin työstä kiinnostuneille.
Suurin osa hahmoista on ohuita ja mielenkiinnottomia, juoni on käänteineen paikoitellen jokseenkin naurettava - saippuaoopperoista pitäville tämä ei tosin ole ongelma, eikä mikään oikein nosta teosta hyväksi. Kieli on perustasoa eikä säväytä missään vaiheessa, lisäksi muutama sanavalinta on suorastaan kummallinen, aivan kuin kirjoittaja ei tietäisi sanan merkitystä.
Mp: 1/3
Kenelle: kurjuudesta pitäville.
Haurun kirja on kurjuuden ja synkkyyden kuvaus, jossa elämä on vain kamalien sattumusten jatkumo. Eipä tästä jäänyt käteen oikein mitään muuta kuin "ai, sepä ikävää": hahmoihin ei kiinny, eivätkä tapahtumat ole loppujen lopuksi itsessään kovin kiinnostavia. Kieli on hyvää peruskieltä, sen suhteen ei mitään erityistä.
Mp: 3/3
Kenelle: normaalin elämän epätavallisista tapahtumista kiinnostuneille.
Verronen laittaa novelleissaan arkisia ihmisiä yllättäviin skenaarioihin, ja lopputulos on sopivan häiriintynyt ja hauska. Kieli luistaa, rytmitys on kohdallaan ja musta huumori kukkii. Miellyttävää luettavaa.
Mp: 3/3
Kenelle: paatoksellisten ja kauniiden esseiden ihailijoille.
Erinomainen esseekokoelma, sydämestä kirjoitettua kaunista tekstiä ja mielenkiintoisia aiheita, joita kehitetään sopivan syvälle. Kieli on rikasta ja juuri sopivassa tasapainossa tarkkaa ja rönsyilevän kaunista. Esseiden ystäville vahva suositus!
Mp: 2/3
Kenelle: true crimen ystäville.
Ihan passeli romaani, ei poikkeuksellisen mainio, mutta nopealukuinen ja kiinnostava teos realistisilla hahmoilla. Kieli luistavaa, huomaamatonta. Hieman ällö true crimen maku, mutta kaiken kaikkiaan kelpo kirja raflaavasta aiheesta.
Mp: 3/3
Kenelle: toivottomuuden tunnun ja kauniin kielen ystäville.
Gustafssonin romaani on kaunis ja koskettava kertomus täynnä kipua ja toivottomuutta. Kieli on kaunista ja vetävää, juoni on herkkä ja toimii kautta linjan, hahmot ovat inhimillisia ja viehättäviä. Suositus, mikäli tuskasta ja kärsimyksestä lukeminen ei ole ongelma.
Mp: 2/3
Kenelle: kasvutarinoista ja ylisukupolvisista traumoista kiinnostuneille.
Kallion romaani on kasvutarina, jonka suurin miinus ovat tarkoitukselliset, mutta toisinaan ärsyttävät kielelliset rekisterit. Muuten kieli on sujuvaa, joskaan ei erityisen mieleenpainuvaa. Juoni pysyy kasassa, suurin osa hahmoista on mielenkiintoisia ja hyvin rakennettuja. Mukiinmenevä romaani.
Mp: 2/3
Kenelle: pitkien, pohtivien ja kokeellistenkin romaanien ystäville.
Mielenkiintoinen sukellus eri kulttuureihin, sukupuoliin ja -polviin. Gaon kielen ja Vuokon suomennoksen yhdistelmä toimii sujuvasti, joskaan se ei suurimmaksi osaksi ole kovinkaan kaunista. Juoni ja hahmot saavat sivuroolin pohdinnan vallatessa alaa, mikä yhdessä pituuden ja kielen arkisuuden kanssa tekevät lukukokemuksesta osin puuduttavan. Silti mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos.
Mp: 3/3
Kenelle: pienten, vahvatunnelmallisten romaanien ystäville.
Raunio on saanut lyhyeen romaanin taitavasti vahvan tunnelman. Kieli on kaunista ja sujuvaa, teksti soljuu kohtauksesta toiseen vaivatta. Hahmot ja juoni ovat toissijaisia, vaikka kiinnostavia, mutta tässä tarinassa tunnelma on todella pääosassa.
Mp: 2/3
Kenelle: korona- ja globalisaatioaiheisten kauniskielisten esseiden ystäville.
Tokarczukin essee on kiinnostava, joskin näin muutama vuosi julkaisun jälkeen tuntuu menettäneen osan tuoreudestaan. Kuitenkin suurin osa tekstistä on edelleen ajankohtaista, pieni osa vallan inspiroivaa. Pieni ja mielenkiintoinen teos, kauniilla kielellä kirjoitettu.
Mp: 3/3
Kenelle: kauniista kielestä nauttijoille.
Kauniskielinen, kerronnaltaan mielenkiintoinen romaani. Kerronnan kokeellisuus toimii ja ilahduttaa, lisäksi se tuo esiin koskettavia asioita ja tunteita, joita olisi ollut mahdotonta muuten tuoda esiin. Aiheestaan huolimatta romaanissa on vahva elämän tuntu, hahmot sykkivät todentuntuisesti dialogien ja listojen läpi.
IMO: 2/3
For whom: fans of political essays depicting the modern day (especially the times of COVID).
Essays that raise questions, and depict with accuracy a certain well-defined point in time. Some of the texts feel slightly dated, as the topics have been discussed afterwards as well, but most of it is still fresh and pleasant to read. The language is especially lovely, there is variety in tones, but there is underlying seriousness and poignance in every occasion.
Mp: 3/3
Kenelle: kirpeiden pienten lapsuuden tunnelmakuvien ja suurten tarujen ystäville.
Riikosen romaani kerää ympärilleen pieniä hetkiä ja kasvaa suureksi, elämääkin suuremmaksi. Kieli on upeaa, juoni herkän hienovarainen ja hahmot syviä ja mielenkiintoisia. Kaunis romaani lapsuudesta, tätäkin voi ilolla suositella lähes kaikille.
Mp: 2/3
Kenelle: tavallisen elämän kuvauksista ja tavallisista, järkevistä romaaneista pitäville.
Tontti kirjoittaa sujuvaa tekstiä hahmoista, jotka ovat toisinaan pidettäviä, useimmiten eivät. Juoni rullaa eteenpäin, punainen lanka pysyy kasassa. Kieli ei ole erityisen taidokasta tai lennokasta, mutta suurimman osan ajasta sen unohtaa: se ei tule sanoman tielle tai hankaloittaisi lukukokemusta epämiellyttävyydellään. Passeli opus.
Mp: 3/3
Kenelle: uudesta (lue: kokeellisesta) romaanista kiinnostuneille.
Robbe-Grilletin romaani on nerokas ja toisinaan raskas, ärsyttäväkin lukukokemus. Mutta ehdottoman mielenkiintoinen. Vahva suositus, jos kokeellisuus ja leikittely houkuttelee. Jos taas tuntuu siltä, että kirjan pariin vetää verevä juoni, syvä henkilökuvaus ja toiminta, silloin tämä ei ole oikea kirja niihin hetkiin.
Vuonna 2023 läsnä olivat lyhyemmät kirjat ja autofiktio - jota vuonna 2022 tuntemani viha hälveni - loppuvuodesta myös esseet. Erityisinä suosituksina kotimaisista kirjailijoista Rauma, Nylén ja Lipson, ulkomaisista Ditlevsen ja Cixous.
Suurin osa lukemistani kirjoista oli ylipäätään hyviä, luin hyvin vähän ajankohtaisia tai kohahduttavia kirjoja (ainostaan Hävitys: Tapauskertomus ja Vierastila kuuluvat tähän luokkaan, mutta ne olivat hyviä, ensimmäinen jopa erinomainen), mikä oli varmasti hyvä valinta.
Äänikirjoja en kuunnellut lainkaan.
AMA: 3/3
Pour qui: ceux qui apprécie des textes à la fois pertinents et poétiques.
Le livre est une ode à la vie mondaine et aux choses minuscules mais importants. Le texte et poétique, il y a nombreux petits détails qui peignent une image plus grande d'un aspect spécifique de la vie.
Mp: 1/3
Kenelle: niille, jotka eivät saa naistenlehtien kehnommista jatkotarinoista tarpeekseen.
Rasittavalla kielellä kirjoitettu romaani epäkiinnostavien hahmojen ongelmista. Kielen rasittavuus on tarkoituksellista, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän raskasta lukea. Joitain sinänsä hyviä oivalluksia romaaniin oli saatu, mutta kokonaisuudessa niistäkin tulee teennäisen ja päälleliimatun tuntuisia, koko tarina on yksiulotteinen ja laskelmoidun tuntuinen. Lisäpituudella romaani olisi rakentunut huomattavasti vivahteikkaammaksi, tai sitten supistamalla siitä olisi saanut hyvän novellin.
Mp: 3/3
Kenelle: kauniisti ja humoristisesti kirjoitetuista, mutta vakavista esseistä pitäville.
Yhden teeman essee muutamassa osassa, mutta vaikka aiheet ovatkin suppeasti rajatut, on essee silti jokaista koskettava. Teksti on itseironisella huumorilla ryyditettyä, useimmiten hauskaa, vaikka samalla vakavaa. Lauseet ovat kauniita, tällaista tekstiä lukee ilokseen, vaikka aiheet eivät itseä läheisesti koskettaisikaan.
Mp: 1/3
Kenelle: hätäisistä kolumneista pitäville.
Toisteisia esseitä, jotka ovat lähinnä oman, jo kättelyssä kiveen hakatun mielipiteen oikeaksi vänkäämistä. Joitain hyviä pointteja, joitain epämääräisesti todisteltuja pointteja ja joitain pointteja, joiden tarkoitus on äkkiseltään katsottuna kirjailijan oman egon pönkitys. Suurin miinus on lattea ja tylsästi kirjoitettu teksti, joka oikein ei osaa päättää, ollako kaunokirjallinen, kantaa vahvasti ottava essee vai kantaansa piilotteleva, asiatekstinen kolumni.
Mp: 3/3
Kenelle: kielellisen iloittelun ja kirjallisuuden ystäville.
Kaksi runsasta, kieltä rakastavaa esseetä, jotka peräjälkeen luettuna ovat jokseenkin toisteisia, mutta silti kauniita ja aistillisia, sykähdyttäviäkin. Mielenkiintoista ideoilla pallottelua ja hyviäkin huomioita, tekstit jäävät todellakin pelkäksi ideoinniksi ja kielellisen ilakoinniksi, mutta ne ovat hyvät näin.
Mp: 2/3
Kenelle: houreiden ja vierauden tunteen ystäville.
Sekava ja huvittava kertomus, jossa tärkeää ei ole se, mitä tapahtuu vaan se, miten tapahtuu. Kielellistä iloittelua, Liukkosen paikoin erinomaiset kielikuvat ja rekisterin yllättävä muutos tuovat hymyn huulille. Lisäksi tajunnanvirta saa mukavasti ajatukset liikkeelle. Toisaalta ylläolevat seikat puuduttavat pidemmän päälle eikä juoni tarjoile sen suurempaa mielenkiintoa ylläpitävää kokonaisuutta. Lukemisen ja kielen ilosta luettava kirja.
Mp: 3/3
Kenelle: neuroottisen tarkalla otteella kuvattuja lapsuusmuistoja arvostaville.
Raskas ja antoisa kertomus lapsuuden ja nuoruuden raskaudesta. Bernhard kirjoittaa kunnioitettavan, jopa neuroottisen eksaktisti ja terävästi menneisyydestä ja sen hienosyisistä kamaluuden sävyistä. Teksti on raskasta - sisältöä peilaten - mutta pitkät ja ilmiselvästi totuuteen pyrkivät lauseet antavat seikkaperäisen tuntemuksellisen kuvan hahmoista elämässä kuvantunlaisissa oloissa.
Mp: 3/3
Kenelle: surun ja kauneuden toisiinsa lomittuvista tuokiokuvista pitäville.
Kaunis pienoisromaani, joka koostuu runollisista tuokiokuvista. Koskettava, paikoin pakahduttavakin, mutta silti täynnä lämpöä hahmoja ja tapahtumia kohtaan, tarkkoja reflektioita tapahtumista ja tunteista, joita on vaikea reflektoida. Kaunista kaunista kaunista tekstiä.
Mp: 3/3
Kenelle: pienten, nokkelien tekstien ystäville.
Lyhyet tekstit, jotka saavat hymyn huulille ja toisaalta pysähtyvät vakavienkin asioiden äärelle, antavat tilaa pohtia suuria asioita kuitenkin välttämättä näkökulmien ottamista ja mielipiteen ilmauksia. Nylén kirjoittaa hauskasti, oivaltavasti ja kauniistikin. Inhimillistä lämpöä löytyy, toisinaan nihilismillä höystettynä, mutta löytyy kuitenkin. Aiheet ovat pieniä ja suuria, ajankohtaisia ja ikuisia, lyhyestä kirjasta löytyy kattaus, jossa on hieman kaikkea.
IMO: 2/3
For whom: for enjoyers of clever points from a quiet, peaceful, normal life.
Levy finds and raises interesting points from everyday life, the texts are pondering, uncertain, human, told in a calm manner. The language is at times poetic, mostly very matter-of-fact, suited for the atmosphere of the book, which resembles a collection of journal entries, letters, drafts of essays. The collection is tied, and not loosely, and is very much related to everyday life and the human experience. Sometimes the text feels repetitive, sometimes not moving anywhere, but also those moments serve the reader with a moment to contemplate, to restate, and rethink.
Mp: 3/3
Kenelle: eeppisten myyttien ja dramatiikan ystäville.
Eeppinen tarina ja dramaattinen kieli kietoutuvat huikeaksi, kauniiksi matkaksi. Hahmot ovat kiinnostavia, ja Saisio saa heihin puhallettua henkeä ja lukijan sympatiat heidän, ylipäätään ihmisen puolelle. Kieli on mahtipontista, kaunista ja ilmavaa jättäen lukijalle tilaa hengittää tarinan etenevän melkoisella vauhdilla. Rytmitys on taitavaa, romaani pitää otteessaan alusta loppuun.
Mp: 3/3
Kenelle: kaikille - etenkin kaikille, jotka ovat käyneet peruskoulua tai tuntevat jonkun sitä käyneen.
Vimmainen teos, joka todella pureutuu ytimeensä eikä jätä mitään jälkeensä. Kieli rönsyilee joka puolelle, ja kertoo tarkasti kielikuvien ja assosiaatioiden kautta sen, mitä on kerrottava. Lukukokemusta leimaa ahdistus ja kuvotus, jotka on saatu hienosti välitettyä lukijalle. Lukemisen jälkeen jää pohdimaan omaakin elämäänsä: niin tarkkaan Rauma avaa tekstillään hahmojen muistoja, että ne ovat omiaan herättämään lukijassakin tämän omia. Kaiken suitsutuksen arvoinen teos, vahva suositus.
Mp: 2/3
Kenelle: huuruisistä unista tykkääville.
Romaani on hieno kokemus ja pitää tiukasti otteessaan, kun siihen pääsee mukaan. Siihen saattaa mennä jonkin aikaa, niin sekavaa ja hidasta alkupuoli kirjasta on. Alkupuoli ei myöskään ole huono, mutta ei pidä imussaan siinä missä myöhemmät osat. Kieli on kuitenkin kautta linjan runollista, herkkää ja kaunista, kuten ovat myös tekstin luomat mielikuvat. Juonen ja kysymysten käsittelyä tukee romaanin visuaalisuus, lukiessa todellakin tuntuu kuin kokisi elokuvaa.
Mp: 2/3
Kenelle: mustan huumorin ja tragikomedian ystäville.
Romaani, jonka epämiellyttävät hahmot kasvavat pikkuhiljaa lukiessa melko inhimillisiksi - toisinaan jopa pidettäviksi - kokonaisuuksiksi. Juoni on löyhän tuntuinen tapahtuminen ja kohtausten seuratessa toisiaan irtonaisenkin tuntuisina, mutta loppujen lopuksi lukukokemus on tyydyttävä ja Hua on saanut kehrätyksi aikaan elämänmakuisen kokonaisuuden. Lakoninen mutta iskevä kieli saa toisinaan naurahtamaan ääneen ja muutenkin pitää otteessaan kiitettävästi. Kielen suurin ongelma on ajoittainen tönkköys, minkä voinee ainakin osittain selittää käännöksessä alkukielen ja suomen eroilla lauserakenteessa.
Mp: 3/3
Kenelle: synkistä novelleista ja mustasta huumorista nauttijoille.
Karuja, synkkiä novelleja. Liksom kirjoittaa herkästi tylyistä asioista (toisinaan myös tylysti herkistä asioista) ja lähestyy leimallisen suomalaista kylmyyttä ja synkkyyttä lämpimästi ja hauskastikin. Paljon sanotaan vähin sanoin. Lukukokemuksena oivallinen, jos karuus ja ajoittainen groteskius ei häiritse.
Mp: 2/3
Kenelle: nykyajan ihmiselle, joka haluaa lukea nykyajan elämästä.
Hauskoja huomiota tietyllä melankolisella, ajautuvalla sävyllä, joka tuntuu leimallisesti nykysukupolvelta. Pointti tuntuu uupuvan, mutta jollain tapaa se ei oikeastaan haittaa, tätä lukee kuin päiväkirjaa, kiinnostuksesta tavallista elämää kohtaan. Kieli on toteavaa, jopa hieman lakonista. Rönsyt puuttuvat, niin hyvässä kuin pahassakin. Ei mikään erityinen suurteos, mutta ei millään tapaa huonokaan.
Mp: 2/3
Kenelle: keskiluokkaisten perhehelvettien faneille tuttua Onkelia.
Ei tämä mitään erityisen mukavaa luettavaa ollut, mutta jonkin imun Onkeli sai synnytettyä. Hahmot ovat suhteellisen epämiellyttäviä suurin osa ja romaanissa oli ärsyttävän paljon toistoa - molemmat tosin ihan perustellusti. Juoni pysyi kuitenkin kasassa ja kieli oli hauskaa, juuri sopivan irrallaan tapahtumista, joten plussan puolella ollaan, kun ärsyttävätkin piirteet tuntuvat kuitenkin harkituilta ratkaisuilta.
Mp: 2/3
Kenelle: kompaktien kirjojen ystäville.
Romaani on nokkela ja hauska, pelkistetty ja pidettävä, mutta ei nouse suoranaisesti nerokkaalle tasolle. Kieli on samaten hyvin pelkistettyä ja yksinkertaista, rönsyt puuttuvat. Osin sen voi kenties selittää käännöksellä, voi olla että alkukieli taipuu suomeksi hieman heikosti ja muuttuu jopa joiltain osin tönköksi. Lisäksi käännöksessä ärsyttävää on japaninkielisten sanojen jättäminen italisoituna tekstin sekaan, mikä rikkoo immersiota. Osa sanoista on vieläpä suhteellisen helposti käännettävissä, kääntäjän huomiot olisi voinut laittaa ala- tai loppuviitteeseen selventämään kulttuurillisia eroja.
Kielestä huolimatta aivan passeli kirja.
Mp: 3/3
Kenelle: upeaa tekstiä ja suuria kysymyksiä arvostaville.
Erinomainen romaani suurista aiheista ja kahtiajaoista. Kieli on kaunista ja intensiivistä, hyvin rullaavaa. Toisinaan romaani tuntuu aavistuksen toisteiselta, mutta imee kyllä mukaansa aivan loppuun asti. Kaikki toimii yhdessä erinomaisesti.
Mp: 3/3
Kenelle: kauniista kielestä ja kauniista tarinoista kiinnostuneille.
Teos on niin täyteen pakattu ihanalla, kauniilla kielellä ja tunnelatauksella, että sitä oli ajoittain raskasta lukea, vaikka rytmitys olikin erinomaista. Juoni rullaa eteenpäin, turhia rönsyjä ei ole, ja tarina on herkkä ja kaunis. Kielikuvat ovat hengästyttävän upeita ja intensiivisiä, ja muutenkin intensiteetti on asia, jota romaanista ei puutu. Lipsonin maalaamat kuvat ovat unenomaisia kauneudessaan ja toisinaan absurdiudessaan, mutta juurikin intensiivisyys saa kaiken tuntumaan elävältä.
Mp: 3/3
Kenelle: kasvukertomuksista kiinnostuneille.
Tykitys jatkuu. Trilogian toinen osa on hieman pidempi ja ehkä aavistuksen jaarittelevampi, mutta asian ytimessä ollaan edelleen. Teokseen pääsee niin vahvasti sisälle, että tuntuu melkein kuin lukisi omaa päiväkirjaansa, niin hyvin Ditlevsenin kuvaamaan maailmaan pääsee solahtamaan. Kieli on hiottua, tiivistettyä ja jämptiä säilyttäen silti ilmavuutensa ja kauneutensa.
Mp: 3/3
Kenelle: suurten teemojen pyörittelijöille.
Teoksen novellit kiertyivät hienosti toistensa ympärille, mutta toistoa ei silti ollut havaittavissa. Tiivis paketti pelkkää hienoa tekstiä ja kiehtovia havaintoja, hyvin vahva suositus. Kieli on kaunista ja runollista ja menee suoraan asiaan.
Mp: 3/3
Kenelle: lapsuusmuisteloista ja 1900-luvun alkupuolen elämästä kiinnostuneille.
Ditlevsen kirjoittaa elävästi lapsuudesta, teksti on miellyttävää ja ajankuva on mielenkiintoinen. Varsinaista juonenkaarta ei ole, mutta tietynlainen punainen lanka säilyy silti läpi teoksen eikä mikään tunnu hajoa käsiin. Kieli on tiivistettyä ja runollista samaan aikaan, samaan aikaan harkitun ja luonnollisen tuntuista.
Mp: 3/3
Kenelle: ylisukupolvisista asioista kiinnostuneille.
Erinomainen teos, joka pitää tiukasti otteessaan. Hahmoja on paljon, mutta kaikki ovat mielenkiintoisia ja tarina kulkee eteenpäin, joten mussuttamista ei juuri ole. Tahti on ajoittain ehkä liiankin kova, mutta toistoa ei ainakaan ole. Cantell kirjoittaa kauniisti ja elävästi, monet kohtaukset voi melkein nähdä, haistaa tai tuntea.
Vuoden 2022 suosituksina ovat Verronen, Krohn ja Cantell. Vanhoja konkareita ja uusi vahvistus suomalaisen kirjallisuuden riveihin. Korea oli kaukomaista eniten läsnä, erityisesti Kang on vahvana suosituksena. Mustan huumorin ystäville suositteluina Nothombe ja Supinen.
Lisäksi viime vuonna vihani autofiktiota kohtaan oli vahva. Harmillisesti kaikki viime vuosien puhutuimmat kirjat ovat autofiktiota, joten minut on huijattu lukemaan niitä väittämällä niitä hyväksi. Osa onkin, mutta yleisesti pysyisin kaukana niistä.
Äänikirjoista eniten kuuntelin Keplereitä. Jälkikäteen ajateltuna en ehkä suosittelisi niitä (koska toisinaan juonet ovat niin tyhmiä ja väkivalta todella brutaalia), mutta koukuttavaa kuunneltavaa ne ilmeisesti olivat.
Mp: 3/3
Kenelle: selvitymistarinaa tai vertaistukea kaipaaville.
Kaunis kokoelma tuokioista, joita varjostaa vahvasti suru. Romaanista jää haikea ja surullinen olo, niin vahvasti Virkkunen osaa siirtää tekstillään emootiota. Kieli on raa'an tunteikasta.
Mp: 2/3
Kenelle: historiallisen fiktion ystäville.
Hieman vitkutteleva, mutta kiinnostava historiallinen romaani, joka valottaa Joseon-dynastian aikaisen Korean henkistä maisemaa. Hahmot eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole kauhean kiinnostavia, mutta juoni ja yleismaailmalliset huomiot kompensoivat sitä puolta. Keskivaiheilla kirja on jokseenkin pitkäpiimäinen - taukoja piti pitää ja hammasta purra lukemisen jatkamiseksi - mutta siitäkin päästään yli. Kieli on toimivaa kautta tekstin ja osa kohtauksista on kuvattu todella tarkasti ja dynaamisesti.
Mp: 2/3
Kenelle: pienistä, tarkoista tuokiokuvista kiinnostuneelle.
Kauniisti kirjoitettu kokoelma pieniä, mutta merkittäviä hetkiä. Romaanin suurin ongelma on sen pituus - kertoja toistaa itseään ajoittain. Siitä huolimatta kirja on herkkä ja kipeä kertomus, jonka suurin vahvuus on Kannaksen kyky maalata lukijalle hyvin visuaalinen kuva tapahtumista.
Mp: 2/3
Kenelle: mustan huumorin sävyttämien kasvukertomusten ystävälle.
Hauska, vaikkakin myös epämiellyttävä ja paikoitellen inhottavakin romaani. Suurimmaksi osaksi mielenkiintoinen ja huvittava romaani, jonka suurin vika on joko liian pitkä tai liian lyhyt kesto. Toinen, pienempi puute on tietynlaisen pointin tai punaisen langan puuttuminen. Suosittelen kuitenkin, varsin passeli teos, jossa ehdottomasti on sitä jotain. Juoni (sikäli kuin sitä on) kulkee eteenpäin kuin huomaamatta. Hahmot ovat pääasiassa epämiellyttäviä eivätkä itsessään kovinkaan kiinnostavia, mutta jotenkin Liukkonen saa heihin puhallettua sitä jotain. Liukkosen kieli on eloisaa, ja erityisesti kielikuvat ovat raikkaita ja saivat usein nyökyttelemään, naurahtamaankin.
Mp: 3/3
Kenelle: hyvien perusdekkarien ystävälle.
Erinomainen perusdekkari, täyttää kaikki kriteerit: oli kiinnostavia hahmoja, mysteerinen mysteeri, juoni rullasi eteenpäin ja kieli oli hyvää. Itse mysteeri oli taas jälkikäteen ajateltuna hölmö, mutta sehän ei näissä haittaa. Loppuvaiheessa juonenkuljetuksen kanssa oli myös pientä tökkimistä, mutta kaikesta huolimatta oikein hyvä teos.
Heikkinen lukee miellyttävällä tempolla eikä hänellä ole ärsyttäviä maneereja, jotka häiritsisivät kokemusta. Aivan perushyvää lukemista siis.
Mp: 1/3
Kenelle: ihmiselle, jota trauma kiinnostaa aiheena, mutta en oikeastaan hänellekään suosittelisi.
Hirvittävän huono kirja rankasta aiheesta, jolle teos ei tee oikeutta. Lukeminen tuntuu inhottavasti tirkistelyltä, josta ei jää käteen oikein mitään muuta kuin paha mieli. Aivan jokainen hahmo on täysin mitäänsanomaton, juoni epäkiinnostava kasa irrallisia hetkiä ja huomioita, tunnelmanluonti olematonta. Kieli on parhaimmillaan mitäänsanomatonta sekin, huonoimmillaan kömpelöä ja myötähäpeää herättävää. "Nokkelat" kielikuvat jäivät erityisesti mieleen siitä, että tekstissä kuvatun sijaan ne loivat eloisan visuaalisen kuvan kirjailijasta hieromassa käsiään yhteen keksittyään näin "nokkelan" tavan sanoittaa asia. Erityismaininta vielä taitosta, jossa fonttikokoa, rivivälejä ja marginaaleja on kaikkia kasvatettu, varmaankin jotta kirja vaikuttaisi pidemmältä.
Mp: 3/3
Kenelle: herkistä romaaneista nauttiville, tai vain itkua kaipaaville.
Todella surullinen, mutta kaunis romaani. Cantell tavoittaa pienissä välähdyksissä suuria asioita elämästä, ja kirjoittaa ne niin kauniisti auki, että suurimmaksi osaksi unohtaa lukevansa kirjaa. Rankoista aiheista huolimatta teksti on herkkää ja asioita käsitellään rehellisesti mutta mässäilemättä. En ole aivan varma, pysyikö loppupää aivan yhtä hyvin kasassa kuin alkupuoli, mutta ei tämä huono näinkään ollut, ei lainkaan. Kypsä teos, jolle vahva suositus.
Mp: 3/3
Kenelle: kotimaisen mustan huumorin ystäville.
Varsinainen koko perheen huumoripläjäys. Sisällöltään siis, en missään nimessä suosittele romaania perheen pienimmille - enkä kaikille isommillekaan kyllä. Huumori on mustaa ja kehollista, ja joistain kohdista tulee hyvinkin epämukava olo. Supisen kieli on uskomattoman värikästä ja hauskaa, eikä siinä näy jälkeäkään siitä lievästi ärsyttävästä nykyään usein komedioissa näkyvästä kielestä.
AMA: 1/3
Pour qui: ceux qui ne se lassent jamais des romans romantiques et dramatiques.
Un roman ennuyeux. Les personnages n'évoluent pas du tout, la situation initiale ne change que légèrement. Le roman aurait pu être un demi plus court sans affecter l'intrigue - en fait, il aurait été mieux comme ça. De plus, les personnages ne sont pas intéressantes et c'est vraiment rasoir de lire quel mauvais choix ils vont faire ensuite. La langue est OK, je suppose, pas merveilleuse.
Mp: 3/3
Kenelle: kaikille.
Suosittelen varauksetta kaikille (paitsi heille jotka oikein kovasti vihaavat ötököitä tai novelleja). Kieli, kuvaukset, huomiot, kaikki tässä kirjassa on kaunista.
Mp: 2/3
Kenelle: ahdistavasta meiningistä ja brutaalista väkivallasta pitäville.
Juoni liikkui suurimmaksi osin hyvällä tahdilla eteenpäin, hahmoihin saatiin mukavasti syvyyttä, kieli oli passelia, ei mitään naputtamista niiltä osin. Ainoa miinus tulee hirvittävän brutaalista väkivallasta ja poikkeuksellisen ahdistavasta tunnelmasta. Jos siitä dekkareissaan tykkää, suosittelen lämpimästi. Kovin realistiselta romaani ei myöskään tuntunut, mutta tässä osassa se ei ollut samalla tavoin häiritsevä kuin joissain aiemmissa.
Kamula oli jälleen loistava, ei mitään valittamisen aihetta.
Mp: 2/3
Kenelle: ihmiselle, joka tykkää dekkareista jotka syttyvät kuin märkä tekokuitumatto: aluksi äärettömän hitaasti mutta leimahtavat yhtäkkiä ja palavat noin sekunnissa.
Kaksi kolmasosaa jatkuvaa paikallaan junttaamista jälleen tylsähköillä hahmoilla. Sitten uskomattoman tiivistahtista tykitystä loppuosa. Tässäkään ei sitten muuten ollut mitään järkeä: kirjassa on ollut tähän mennessä kaikista Keplereistä ihmeellisin ja suurin sillisalaatti kaikennäköistä tavaraa, punainen lanka aivan hukassa paikoitellen, ja lisäksi osa kohtauksista sai viimeksi kuunnellun kirjan tuntumaan melkein realistiselta. Tahditusongelma oli kuitenkin isoin miinus, aluksi vaikutti melkein siltä että jää kesken, kun ei missään vaiheessa tuntunut ottavan kunnolla tuulta alleen, mutta kyllähän se sitten meni ja nopeasti menikin. Kaikesta huolimatta, kyllä Kepler aina näemmä toimii. Vaikka olisi kuinka huono Kepler, ei se silti ole aivan hirveän huono. Tekstikin rullasi taas oikein mukavasti.
Kamula oli taas hyvä. Ei mitään naputtamista, tähän ääneen ja rauhalliseen, monotoniseen lukuun on jo niin tottunut, etten enää tahdo kuunnella mitään muuta.
Mp: 2/3
Kenelle: kaukomatkakuumeiselle ja/tai ihmiselle, joka haluaa elää uudestaan yläasteen.
Kiva kirja, joskin suhteellisen pitkä ottaen huomioon, ettei tapahtumia ollut niin paljoa eivätkä ne olleet niin kiinnostavia. Hahmot kuitenkin olivat, ja kertojan huumori oli hauskaa. Lisäksi ironiasta ja kantaaottavuudesta ekstrapisteitä. Teksti oli sujuvaa, vaikka monista kohdista huomasikin, että sanaleikkejä oli ollut työlästä kääntää, ja varmasti osa tekstin ilmaisusta hukkuikin käännökseen. Silti propsit Sainiolle hyvin toteutetusta urakasta!
Mp: 3/3
Kenelle: scifin ystäville.
Jälleen raikas tuulahdus muutaman keskinkertaisemman kirjan jälkeen. Maailma on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu, hahmot kiinnostavia ja pidettäviä, tarina hienovaraisesti rakennettu, mutta hyvin ylläpidetyn jännitteen ansiosta toimii oikein loistavasti. Verrosen kieli on kenties vähemmän hyvää ja sujuvaa kuin myöhemmissä teoksissaan: muutamat kohtaukset ja dialogit olivat hitusen kömpelösti kuvattu.
Mp: 2/3
Kenelle: sellaisille dekkarien ystäville, jotka mielellään pitävät itseään sivistyneenä.
Ajattelin aluksi, että onpa mukavaa, että tässä dekkarissa on vähemmän verta ja suolenpätkiä kuin edellisessä ja että tarina vaikuttaa myös jokseenkin järkevältä. Kumpikin osoittautui sittemmin vääräksi. Tarina oli myös hitusen pitkäveteisempi ja poukkoilevampi kuin edellisessä Keplerissä. Hahmot olivat myös latteampia, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Dekkarilla oli loistavat hetkensä, eivätkä huonoimmat kohdat olleet kovin huonoja, mutta erityistä noottia kirjaa saa siitä, että jännitettä ei pidetty yllä tasaisesti.
Kamula oli jälleen hyvä, edelleen monotonista luentaa, mutta kenties hieman eläväisemmin kuitenkin kuin viime kirjassa.
Mp: 2/3
Kenelle: vähän paremmista kuumehourekirjoista tykkääville.
Unenomainen tunnelma ja hyvin visuaaliset kohtaukset olivat sykähdyttäviä, tarina ja hahmot oikein mukiinmeneviä. Unenomaisen tunnelman, erityisesti ulkoiseen keskittyvän kuvailun ja nopeahkon tempon johdosta mihinkään oli hieman vaikea tarttua, mikä sinänsä toimi, mutta ei kirjaan hirveästi kiintynyt. Ei jättänyt vahvaa jälkeä.
Mp: 3/3
Kenelle: veristen ja pulssin kahteensataan nostavien dekkarien ystäville.
Jälkikäteen ajateltuna kirjassa oli paljon tietyllä tapaa jotenkin typeriä juttuja, mutta tämä ei menoa ja uppoutumista hidastanut. Tunnelmaa osattiin pitää yllä todella hyvin, tarina eteni etenkin äänikirjana täydellisellä tempolla, ja hahmot olivat miellyttäviä seurata. Miinusta jäätävästä määrästä verta ja suolenpätkiä. Plussaa siitä, että oli niin jännittävä, että joutui toisinaan pistämään kirjan paussille ja tasaamaan hengitystä. Kuuntelukokemuksena erinomainen, jälkikäteen ajateltuna itse kirja ei ehkä niinkään, mutta suosittelen silti lämpimästi.
Lukijana Kamula oli mielestäni loistava. Monotoninen tyyli toimi tässä kirjassa hyvin, lisäksi se lisäsi tahatonta komiikkaa erityisesti dialogeihin. Toisinaan ehkä häiritsevää, useimmiten vain hauskaa.
Mp: 0/3 (kesken jäi)
Kenelle: ei kenellekään, oikeasti. Ei edes kovimmalle dekkarien ystävälle.
Kirja alkoi ihan vahvasti, mutta sitten kertojan vaihtuessa muuttui hitusen huonommaksi. Sitten seuraavan kerran kertojan vaihtuessa vielä huonommaksi. Mietin, että voiko olla tottakaan. Sitten vaihdettiin neljänteen kertojaan, ja kirja muuttui täysin kuuntelukelvottomaksi. Oli toisaalta kiehtovaa, miten alussa täysin kompetentti kerronta taantuu fanfic-tasolle, ja kaikkien muiden kuin keski-ikäisen naisen näkökulmasta kerrottaessa teksti saa parodian piirteitä. Jäi tosiaan sitten kesken. Lisäksi itse mysteerin ratkaisu oli tässä vaiheessa aikalailla arvattavissa. En tosin tiedä, osuinko arvauksessani oikeaan, mutta jännitettä ei loppuvaiheessa ollut senkään vertaa, että edes kiinnostaisi, kuka teki mitä. Jos dekkari ei saa motivoitua lukijaa olemaan kiinnostunut mysteerin ratkaisusta, on menty aika syvälle metsään.
Sen sijaan lukijana Putkonen-Örn oli täyttä timanttia. Harmitti jättää kirja kesken, koska näin miellyttävää lukemista oli vaikea löytää.
Mp: 2/3
Kenelle: niille jotka pitävät rakkaustarinoista pienellä sotatwistillä.
Surullinen ja kaunis kertomus. Statovcin kieli soljuu paperilla hyvin tunteikkaana ja puhaltaa hienosti henkeä hahmoihin, joita taustoitetaan muuten niukasti. Tässä muuten hieno esimerkki kirjasta, jossa päähenkilö ei ole miellyttävimmästä päästä, mutta tarina toimii silti hyvin ja henkilöstä tekee mieli lukea. Vahva kirja, mutta tietty karkeus ja hiomattomuuden tunne jätti silti hieman kylmäksi, vaikka se toki tarinaan sopiikin.
Mp: 2/3
Kenelle: tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä kertovien tuokiokuvien ystäville.
Kivoja novelleja. Haikeita, liikuttavia ja oivaltavia. Niemi kirjoittaa elävästi ja sujuvasti, eipä tästä ole juuri mitään naputtamisen aihetta. Yksikään novelli ei jättänyt kylmäksi, tosin kokoelma tai mikään yksittäinen novelli ei myöskään jäänyt mieleen huikeana. Tykkäsin kuitenkin kovasti, kauniisti kuvattua rosoista arkea.
Mp: 1/3
Kenelle: keskiluokkaisen perhehelvetin lajityypin ystäville, jos Onkelit on jo luettu.
Ärsyttävä kirja. Paikoillaan junnaava erityisesti loppua kohti. Toisaalta molempia päähenkilöitä tekee mieli ravistella, koska jumalauta onhan tuollainen nysvääminen helvetin raivostuttavaa, mutta toisaalta ei kiinnosta edes sen vertaa, koska molemmat ovat tappavan tylsiä ja yksiulotteisia. Mitään kunnollista tunnetta ei tule tekstin läpi, ja lukiessa miettii, miten hahmot päätyvät näin idioottimaisiin lopputuloksiin, koska tunne puuttuu. Ensimmäinen kolmannes kiinnosti alkuasetelman takia, toisen tienoilla kiinnostus lopahti, ja kolmannen aikana tuli tunne että eikö tämä jo voisi loppua. Loppuihan se sitten. Eikä edes millään tasolla tyydyttävästi. Kirjassa oli yksi mielenkiintoinen sivujuoni sentään, jota luki ihan ilolla.
Mp: 3/3
Kenelle: ei kenellekään mutta toisaalta kaikille.
Suorastaan masentava kirja ilman minkäänlaista valoa tunnelin päässä. Kuitenkin aihetta oli käsitelty sellaisella hienovaraudella ja tyylikkäällä otteella, ettei meno mennyt missään vaiheessa hirveyksillä mässäilyksi (vaikka kirja graafinen olikin väkivaltaisuuksissa). Hyvin harvinaista, ellei jopa ainutlaatuista, tekstiä hirveyksistä. Kuvailu on todella kaunista ja tarkkanäköistä, teksti sujuvaa kaikissa osissa. Itkin useamman kerran lukiessani, enkä koskaan haluaisi lukea tätä uudestaan, mutta oli sen verran hieno kirja että saatan hyvinkin lukea.
Toim. huom. En suosittele tätä siksi, että mielestäni ihmisten pitäisi lukea kaikesta hirveästä mitä maailmassa tapahtuu - ei pidä, en yleensä suosittele kirjoja joissa tapahtuu kamaluuksia - vaan siksi että oli harvinaisen hieno kirja hirveyksistä. Jos minun pitäisi joskus kirjoittaa jostain kamalasta aiheesta, lukisin tämän varmaan viisi kertaa toivoen että imisin kirjasta osan sen hienotunteisuudesta.
Mp: 3/3
Kenelle: mustan huumorin ystäville.
Hauska kirja, tuli luettua kerralla loppuun. Lainasin heti myös ranskaksi, ja sitä hieman selailleena myös erinomainen suomennos! Kiitos Annikki Sunille, jonka käsissä gros homme kääntyy läskiksi tuoden tekstiin ripauksen lisähilpeyttä. Yksinkertaisesta alkuasetelmasta seuraa kuin itsestään herkullinen ja helvetin hauska kirja. Tekstin ollessa sujuvaa ja kauniin yksinkertaista kirja oli kaikenkaikkiaan miellyttävä.
Mp: 3/3
Kenelle: survivalscifin ja/tai Verrosen ystäville.
Tuttua hyvää Verrosen laatua. Muihin saman kirjailijan lähiaikoina lukemiini kirjoihin verrattuna vauhdikkaampi ja lajityypiltään enemmän perinteistä scifiä/selviytymistarinaa, mutta tutulla rauhallisella kerronnalla ja kertojalla. Erittäin vauhdikas, erittäin jännittävä, hyvinkin tarkkanäköinen ja kaikenkaikkiaan passeli teos. Yksinkertainen, mutta timanttiseksi hiottu. Ei lemppari Verrosen tuotannosta, mutta erinomainen lisä erinomaiseen tuotantoon, ja tervetullut "palate cleanser" kaikkien viime aikoina lukemieni paskojen kirjojen jälkeen. Tuttuun tapaan kieli on kaunista, simppeliä ja mukavaa lukea.
Mp: 1/3
Kenelle: jos tykkää kuumehoureisista ja ärsyttävistä kirjoista.
Lukemisesta on jo muutama viikko, ja luin kirjan kipeänä, joten muistikuvat ja havainnot eivät ole kovinkaan teräviä. Kirjasta jäi ärsyyntynyt olo eikä oikein mitään tuntunut jäävän käteen, havainnot olivat ärsyttäviä tai sitten toiselle ikäpolvelle suunnattuja. Tyyli oli korostetun etäinen, mikä vitutti suunnattomasti yhdistettynä ärsyttäviin havaintoihin. Hirveää suossa rämpimistä koko lukeminen, rasittava kirja. Kieli sentään ei ollut aivan hirveää.